Leonardo Leo

Leonardo Leo (oik. Lionardo Oronzo Salvatore de Leo, 5. elokuuta 1694 San Vito degli Schiavi – 31. lokakuuta 1744 Napoli) oli italialainen barokkisäveltäjä. Hän sävelsi 50 oopperaa, joista 14 on säilynyt.

Leonardo Leo syntyi Apuliassa, ja noin 15 vuoden iässä hän aloitti musiikkiopinnot Napolin Santa Maria della Pietà dei Turchini -konservatoriossa, jossa hän opiskeli Nicola Fagon johdolla. Vuonna 1713 hänestä tehtiin varakuninkaan hovikappelin ylimääräinen urkuri.

Leon ensimmäinen ooppera ''II Pisistrato'' esitettiin Napolissa toukokuussa 1714. Ensimmäinen koominen ooppera oli ''La ’mpeca scoperta'' (1723). Leo kirjoitti kaikkiaan viitisenkymmentä oopperaa, useimmat Napoliin.

Alessandro Scarlattin kuoltua Leonardo Leo nimitettiin varakuninkaan kapellin ensimmäiseksi urkuriksi 1725. Leonardo Vincin kuoleman jälkeen Leo nousi Napolin kuninkaallisen kapellin apulaisvarakapellimestariksi, sitten varakapellimestariksi ja vuonna 1737 hovikapellimestariksi. Vuonna 1741 hänestä tuli Sant’Onofrion konservatorion ''primo maestro'' opettajansa Fagon jälkeen. Opettajantehtävien lisäksi Leo oli musiikkiteoreetikko, joka kirjoitti teokset ''Istituzioni o regole del contrappunto'' ja ''Lezione di canto fermo''.

Leon pääteoksia ovat ''Catone in Utica'' (Venetsia, 1729) ja ''L’Olimpiade'' (Napoli, 1737). Leo palautti kuoron käytön oopperaan, mutta ei saanut kollegojaan innostumaan siitä. Poikkeuksellista Leon sävellyksissä olivat myös tuolloin harvinaiset dynaamise merkinnät. Wikipedian tuottama