Nigel Kennedy

thumb|right|Nigel Kennedy (2010)

Nigel Kennedy (s. 28. joulukuuta 1956 Brighton) on brittiläinen viulisti, joka on tehnyt genrerajat ylittävää työtä muun muassa klassisen musiikin, jazzin ja rockin välillä.

Kennedy syntyi musikaaliseen perheeseen. Hänen isänsä oli Royal Philharmonic Orchestran sellisti John Kennedy ja äitinsä pianopedagogi Scylla Stoner. Vanhemmat kuitenkin erosivat varhain, ja isä muutti Australiaan. Siksi Kennedy tuli pitkälti äitinsä kasvattamaksi. 6-vuotiaana Kennedy tutustui Jehudi Menuhiniin, jonka Yehudi Menuhin Schooliin hän pääsi opiskelemaan. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Dorothy DeLayn johdolla New Yorkin Juilliard Schoolissa. Teini-ikäisenä Kennedy teki jazzviulisti Stéphane Grappellin kanssa esiintymisen Carnegie Hallissa. Vuonna 1977 hän esiintyi solistina Riccardo Mutin johtamassa Felix Mendelssohn-Bartholdyn viulukonserton esityksessä Philharmonia-orkesterin kanssa Lontoon Royal Festival Hallissa. Vuonna 1980 hän teki debyyttinsä Berliinin filharmonikkojen kanssa, ja vuonna 1987 hän esiintyi ensimmäisen kerran New Yorkin filharmonikkojen kanssa. Kennedy on uransa aikana esiintynyt johtavien orkesterien ja kapellimestarien kanssa eri puolilla maailmaa: Euroopassa, Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikoissa, Kaukoidässä, Kaakkois-Aasiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Hän on tehnyt myös julkisia ja yksityisiä esiintymisiä brittikuninkaallisille.

Kennedy aloitti levytysuransa EMI:llä. Vuonna 1985 Kennedyn äänitys Edward Elgarin viulukonsertosta valittiin ''Gramophone''-lehden "vuoden levytykseksi". Levy sai myös BPI Awardsin "vuoden paras klassinen albumi" -tunnustuksen. Vuonna 1989 Kennedy äänitti Antonio Vivaldin ''Neljä vuodenaikaa'' -teoksesta English Chamber Orchestran kanssa tulkinnan, joka sai paikan Guinnessin ennätystenkirjasta siihenastisena parhaiten myytynä klassisena teoksena koskaan. Lisäksi myyntimenestyksiksi ovat osoittautuneet levytykset Johann Sebastian Bachin, Ludwig van Beethovenin, Johannes Brahmsin, Max Bruchin, Mendelssohn-Bartholdyn, Jean Sibeliuksen, Pjotr Tšaikovskin ja William Waltonin viulukonsertoista. Kennedy on levyttänyt myös kamarimusiikkia ja tehnyt resitaalilevyjä.

Vuosina 2002–2005 Kennedy toimi Krakovan filharmonisen orkesterin vierailevana taiteellisena johtajana. Syyskuussa 2002 Kennedy sai nimityksen Puolalaisen kamariorkesterin taiteelliseksi johtajaksi, jonka tehtävissä myös Menuhin oli toiminut. Kamariorkesterin kanssa tehty ''Polish Spirit'' -levy (2007) toi Kennedylle Echo Klassik -palkinnon ("vuoden instrumentalisti") ja Puolan Fryderyk-palkinnon ("vuoden albumi"). Tällä levyllä esitetään Mieczysław Karłowiczin A-duuriviulukonsertto ja unohduksiin vaipunut myöhäisromanttinen teos, Emil Młynarskin myöhäisromanttinen toinen viulukonsertto. Kennedyn kiinnostus jazzia kohtaan johti albumin ''Blue Note Sessions'' (2006) tekemiseen. Kyseisellä Jay Newlandin tuottamalla albumilla esiintyy sellaisia jazzmuusikoita kuin Ron Carter ja Jack DeJohnette. Uusi klassisen ohjelmiston ulkopuolinen levy oli ''A Very Nice Album'' (2009), joka äänitettiin viulistista itsestään ja neljästä puolalaisen jazzpiirien muusikosta koostuvan The Nigel Kennedy Quintetin kokoonpanolla. Kyseisellä albumilla Kennedy astui esiin myös säveltäjänä ja improvisoijana, kun hän aiemmalla ''Blue Note Sessions'' -albumilla oli keskittynyt aiempien jazzohjelmiston mestareiden sävellysten tulkitsemiseen.

Huhtikuussa 2010 Kennedyn perustama enimmäkseen puolalainen Orchestra of Life -kokoonpano lähti esikoiskiertueelleen Saksaan. Ohjelmistossa oli Duke Ellingtonin musiikkia Kennedyn tekemin sovituksin sekä Johann Sebastian Bachin musiikkia. Tämän jälkeen orkesteri jatkoi esiintymistä Euroopan suurissa kaupungeissa ja festivaaleilla.

Kennedy on soittanut Bartolomeo Giuseppe Guarnerin ja Carlo Bergonzin rakentamia viuluja sekä Stradivariusta. Lisäksi hän on soittanut useita viisikielisiä sähköviuluja. Wikipedian tuottama